Elinkaariajattelu ja hinnanalennus

Elinkaariajattelu on saanut tärkeän aseman hinnanalennuksen määrään vaikuttavana seikkana käytettyjen tavaroiden ja asuntojen kaupassa.

Elinkaariajattelu tarkoittaa lyhyesti sitä, että jokaisella tavaranosalla tai asunnon rakenneosalla on tietty aika, jonka sen yleisesti oletetaan kestävän. Sen jälkeen osa on joko korjattava tai uusittava. Tyypillisinä esimerkkeinä voi mainita kiinteistöjen osalta kattomateriaalit ja esineiden osalta auton jakohihnan. Ne eivät yleisen tietämyksen ja kokemuksen mukaan kestä ikuisesti.

Kun oikeudessa käsitellään käytetyn tavaran tai käytetyn asunnon virhettä, joudutaan usein selvittämään riidankohteen eri osien elinkaarta.  Hinnanalennusta vaativalla on valitettavan usein vielä se virheellinen käsitys, että korvaus määrätään tämän hetken hinta- tai laatutason mukaisesti, vaikka hänen ostamansa tavara tai asunto oli käytetty.

Asia on helppo ymmärtää esimerkin avulla. Jos on ostettu 1970-luvulla rakennettu omakotitalo alkuperäisessä kunnossaan, ei voida vaatia, että esimerkiksi talon katto tai putkisto vastaa tämän hetken tasoa. Mikäli ostajalle myönnettäisiin myyjän vastuulla olevan vesivaurion johdosta korvausta nykyisen hinta- tai laatutason mukaan, ostaja saisi aiheetonta taloudellista etua myyjän kustannuksella.

Jos ostaja on korjannut virheen nykytasoon uusilla materiaaleilla, oikeus yleensä huomioi hinnanalennuksen vähennyksenä asunnon tason paranemisen, käyttöiän pidentymisen ja arvonnousun. Ostaja on ostanut käytetyn asunnon ja maksanut käytetystä asunnosta. Jos myyjä taas on ennen kauppaa korjannut asuntoa, niin korjatun rakenteen käyttöikä määritellään korjauksesta lukien. Mikäli virhe ilmenee korjatussa rakenteessa, korvaus voi olla suurempi kuin alkuperäisen rakenteen osalta.

Hinnanalennus tai muu korvaus on pääsääntöisesti määrättävä rakentamis- tai korjausajankohdan laatutason perusteella ja huomioiden missä kestoikänsä vaiheessa kyseinen rakenne oli kaupantekoaikaan. Sama koskee muun muassa käytettyjä autoja, tietokoneita, matkapuhelimia ja muuta elektroniikkaa. Ongelmana on tietysti selvittää erilaiset kestoiät. Siksi eri toimijat ovat yhä enemmän pyrkineet luomaan normeja helpottamaan ongelman ratkaisemista.

Asuntojen osalta on käytettävissä esimerkiksi Rakennustiedon julkaisema RT-kortisto ja Suomen Rakennusinsinöörien liiton julkaisema RIL-ohjetiedosto. Käytettyjen tavaroiden kuten autojen osalta suuntaa voi etsiä esimerkiksi kuluttajaviraston sivuilta www.kuluttajavirasto.fi  ja kuluttajariitalautakunnan antamista päätöksistä. Myös eri järjestöt ovat tehneet selvityksiä ja normeja omaan alaansa liittyvissä tapauksissa.

Viime kädessä oikeus arvioi elinkaaren vaikutuksen hinnanalennuksen määrään kussakin tapauksessa erikseen. Mitään tuomioistuinta sitovaa normistoa ei ole. Tuomioistuimella on aina lopullinen harkinta- ja päätösvalta.

Elinkaariajattelu on nykyisin vahvasti esillä oikeudenkäytössä ja hyvä niin. Se estää osaltaan myyjän kannalta kohtuuttoman lopputuloksen ja toivottavasti vaikuttaa osaltaan myös ostajan vaatimuksia hillitsevästi.

Tähän toivomukseen liittyy oleellisesti se seikka, mitä juristitkaan eivät tule usein ajatelleeksi tai halua ajatella. Mikäli oikeus hylkää suuren osan esitetyistä vaatimuksista, molemmat osapuolet saavat kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Toisin sanoen hinnanalennuksen vaatija voi joutua maksamaan oman lakimiehensä palkkion, vaikka saisikin korvausta virheen perusteella. Palkkio voi olla helposti suurempi kuin saatu korvaus. Ylimitoitetut korvausvaatimukset eivät ole kenenkään etu.